Suomessa on koettu epätavallisen kylmä kevät. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä meitä vaan lähdimme sukuloimaan laina-autolla etelästä Keski-Suomeen. Savon sukulaiset olivatkin ainoat lähisukulaiset, joita emme olleet vielä nähneet puolen vuoden trooppisen Kaakkois-Aasian reissumme jälkeen. Toki muut sukulaiset ja tuttavat asuvat Etelä-Suomen alueella.

Lämpimät Kaakkois-Aasian muistot ja tunnelmat auttoivat meidät ajomatkan tunnelmaan vaikka hyinen keli yrittikin kaikkensa saadakseen meidät kylmien ajatustensa pauloihin. Toki kesäaika väistämättä tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin, joten ei heitetä vielä kirvestä kaivoon helteiden osalta!

Keväinen(kö) Suomi

Tutustutaanpa tarkemmin siihen, miten suomalainen Road Trippimme oikein sujui!

Keväinen Road Trip Suomessa

Muista aina kunnollinen ajotyyli!

Alkuperäisenä suunnitelmanamme oli lainata vanhempieni asuntoautoa suorittaaksemme lähes 450 kilometrin yhdensuuntaisen ajomatkan. Yhteensä ajoreissumme Salosta Kuopioon – ja takaisin – olisi siis melkein 900 kilometrin mittainen. Tämän mittainen matka olisi melkoinen suoritus suurehkolta asuntoautolta pidennetyn viikonlopun aikana. Kuten hyvin tiedättekin, oma ajokokemukseni on rajoittunut viime aikoina pelkästään kaksipyöräisten ajamiseen lähinnä skoottereiden muodossa.

Valitsemmekin täten mielestämme viisaamman ratkaisun ja lainasimme aavistuksen verran pienempää ajoneuvoa matkaa varten: Äitini farmari-Daewoon. Koska meillä oli katto varmasti viikonlopun ajaksi päämme päällä, emme oikeastaan tarvinneetkaan asuntoautoa lainaksi. Sen lisäksi meillä oli paljon vähemmän matkatavaraa mukanamme, verrattuna esimerkiksi tuoreimpaan pidemmän ajan matkaan, joten farmariauto riittää senkin osalta hyvin.

Aloitimme keväisen ajomatkamme kohti Savoa aurinkoisena torstai-iltapäivänä. Tarkoituksenamme oli viettää kolme yötä Kuopiossa. Yhdensuuntainen matka Länsi-Suomesta maan itäosiin kestää noin kuutisen tuntia muutaman virkistystauon ja rauhallisen vauhdin turvin.

Suomen maaseutu on täynnä kirkkaita järviä, metsäistä maisemaa ja rauhallisia peltoja. Täten valitsimmekin alkumatkan suunnaksi maisemaköyhien moottoriteiden sijaan pienemmät ja rauhallisemmat tiet rennon ajamisen turvaamiseksi. Alkumatkamme sisälsi jopa kansallispuiston pikaisen sivuuttamisen.

”Pirunpelto” Varsinais-Suomessa

Lännestä itään

Noin seitsemän tunnin ajamisen, kolmen huoltoasemapysähdyksen ja muutaman valokuvaushetken jälkeen saavuimme klo 20 aikaan illasta Kuopioon. Ajoimme suoraan vaimon siskon ja hänen miehensä asunnon luo. He olivat hyvin ystävällisiä antaessaan meidän pitää automme koko viikonlopun ajan kerrostalon parkkihallin autopaikkassaan. Lisäksi erittäin maukas illallinen odotti meitä pitkän ajomatkan päätteeksi.

Loppuilta kuluikin kuulumisia vaihdellessa sekä puolen vuoden matkamme kohokohtia läpikäydessä.


Kuopion ydinkeskustassa pidettiin perjantaina katuruokafestivaalitapahtuma. Sää oli hienon aurinkoinen mutta tuulinen. Emme kuitenkaan antaneet tuulen estää tutustumasta tämän 110 000 asukkaan idylliseen keskustaan. Autenttisen katuruokalounaan jälkeen meillä oli mahdollisuus lähteä veneilemään läheiseen Kallaveden järvelle. Järvi ympäröi kaupungin keskustan hienosti ja mahdollistaa samalla täysin erilaiset näkymät veden ääreltä katsottuna.

Saimme lievästi sanoen melko hyisen kyydityksen veneen kiihdyttäessä täyteen vauhtiin. Onneksi olimme laittaneet tarpeeksi vaatetta ylle. Lisäksi kauniiden maisemien näkeminen oli täysin pienen viiman arvoista. Illan päätteeksi lämmitetty sauna kirkasti lopulta kaiken 10 asteen lämpötilan tuoman kylmyyden luista ja ytimistä pois.

Lauantaina kylmähkön lämpötilan ohella sade toi oman, surullisen mausteensa ulkoilusuunnitelmiimme. Päätimmekin mölkkypelien ja järvenrantakävelyiden sijasta pitää vanhan kunnon lautapelipäivän. Pääasia oli viettää ansaittua aikaa yhdessä.

Tärkeintähän on yhteisen ajan viettäminen ulkoisista asioista piittaamatta, eikö vain?

Sunnuntaina olikin aika pakata, tällä kertaa onneksi pienet laukkumme, ja suunnata takaisin Länsi-Suomea kohti loistavan aamupalan jälkeen. Olimme viettäneet kolme hienoa yötä Kuopiossa. Onkin täten todettava kaupungin olevan erittäin kaunis näin kesän kynnyksellä. Aiemmin olimme vierailleet täällä viime syksynä ennen trooppisen puolen vuoden matkamme alkua.

Toivottavasti pääsemme vielä kesän aikana uudestaankin visiitille.

Yksi hyvinkin ärsyttävä piirre suomalaisessa ajoreissussa

Edellisestä pidemmästä ajoreissusta Suomessa oli kulunut jo sen verran pitkä tovi, että olimme täysin unohtaneet yhden erittäin ärsyttävän piirteen suomalaisessa tieverkostossa. Olemme viettäneet sen verran paljon aikaa Kaakkois-Aasiassa, jossa nopeuskamerat loistavat poissaolollaan. Matkallamme Salosta Kuopioon on useita alueita, jotka on suorastaan miinoitettu nopeuskameroiden toimesta.

Vaikka nopeuskamera-alue on melko selkeästi ilmoitettu tienvarsikylttien muodossa sellaiselle saavuttaessa, rajoitusten noudattaminen on usein tehty hyvin haastavaksi. Syy noudattamisen vaikeudelle on se, että rajoitukset pomppivat 60 ja 100 kilometrin tuntinopeuksien välillä jatkuvasti. Aina, kun risteys on lähestymässä, nopeusrajoitus laskee 100 km/h vauhdista 80 km/h nopeuteen, paikoitellen jopa 60 km/h saakka.

On totta kai tärkeää huomioida risteyskäyttäminen erityisellä tavalla pelkkää suoraa ajamiseen verrattuna. Mutta nopeuskameroiden asentaminen suoraan nopeusrajoituksen kyltin jälkeen tekee siitä todella ärsyttävää. Tämä periaate ei koske pelkästään yhtä tai kahta kylttiä vaan sama käytäntö tuntuu jatkuvan lähes jokaisen nopeusrajoituskyltin jälkeen.

Turva vai valtion pankkiautomaatti?

Tämä seikka laittaa pohtimaan nopeuskameroiden todellista tarkoitusta. Ovatko kamerat tien laidalla ihmisten turvaksi vai julkisen sektorin rahanpainattamona?

Lopulta on kuitenkin todettava keväisellä Road Trip – matkallamme Suomessa olevan suurempi tarkoitus kuin nopeuskameroiden pohtiminen. Näimme puolen vuoden Kaakkois-Aasian reissumme päätteeksi täysin erilaisia maisemia kuin mihin olimme tottuneet viimeisten kuukausien aikana. Oli myös lisäksi hienoa nähdä kauempana asuvia lähisukulaisia.

Ja tietysti vaimon kanssa yhteisen ajan viettäminen on myös aina hienoa vaikka intensiivinen reissumme oli vielä lähimuistissa… 🙂

Kotijoukkojen tuki paikkariippumattomassa elämässämme
Ensimmäiset päivät Suomessa puolen vuoden jälkeen