Et arvaakkaan kuinka kiitollinen olen siitä, että aiot pian tutustutua siihen mistä kaikki omalta kohdaltani alkoikaan. Lisää historian havinaa löydätte katsastamalla osan kaksi täällä and sekä kolmososion täältä.

Olen syntynyt 80-luvun puolessa välissä, aikana jolloin talouden kasvulle ei näkynyt loppua. Vanhempani ovat normi duunareita, mutta oli meillä silti tapana tehdä yhteisiä perhelomia vuosittain. Minulla on myös kaksi veljeä, joten kuten arvata saatatkin, lomaviikot eivät aina sujuneet täysin kivuttomissa merkeissä. Kuten ei myös perusarkikaan.

Jo 90-luvulla eurooppalaisten suosituimpia talvimakohteita olivat Turkki, Kreikka ja Kanarian saaret, joihin monet suomalaiset pakenivat lomaviikoiksi talven keskellä. Niin teki myös meidän perheemme.

Ensimmäinen itsenäinen lomamatkani ulkomaille oli vuonna 2003. Lähdin yhdessä viiden ystäväni kanssa Bulgarian Sunny Beachille. Viikko siellä meni melko rajusti juhlien. Taisimme bailata keskipäivästä yön pikkutunneille joka ikinen päivä. Noin kosteaa kaavaa noudattava viikko tarvitsikin toisen vastaavan toipumiseen. Mutta sellaista se nuoruus toki on…

Ensimmäinen pitkä lentoni sekä alkusysäys paikkariippumattomalle elämäntavalleni

Vuonna 2006 lähdin ensimmäiselle pidemmälle kaukomatkalle. Matkasin Thaimaan Phuketiin yhdessä kahden hyvän ystäväni kanssa. Vuoden 2004 tsunami oli vielä tuoreessa muistissa, sillä saarella oli vieläkin tuohon aikaan meneillään paljon uudelleenrakennusta. Kaikesta huolimatta “Tuhansien hymyjen maa” oli jättänyt minuun jäljen sekä herättänyt uudenlaisen ajatuksen matkustamisen suhteen. Silloin en kuitenkaan vielä täysin ymmärtänyt, kuinka vahva se olikaan. Paratiisimaisen kuukauden jälkeen yksi meistä jäi vielä auringon lämpöön muutamaksi viikoksi, kun taas me muut jouduimme palaamaan takaisin Suomeen.

Suomeen palattuani astuin armeijan vihreisiin ja suoritin puolen vuoden asepalveluksen. Tiesin kuitenkin koko ajan, että palaisin joskus takaisin Phuketin kaltaiseen paratiisiin.

Opiskeluaika, yrityksen syntyminen sekä vaihto-opiskelu Koreassa

Opiskeluni Salon ammattikorkeakoulussa alkoi vuonna 2009. Sieltä sain tarvittavan oppini sekä intohimon internetmarkkinointia kohtaan. Yritykseni Webbipisteen perustin jouluna 2010. Vuodesta 2011 eteenpäin elämäni olikin sitten rankkaa työtä, sillä yksityisyrittäminen tarvitsee lujaa sitoumista ja tahtoa siihen, että saa kaiken loksahtamaan paikoilleen niin hyvin kuin mahdollista.

Porto, Portugal

Porto, Portugali

Tapasin tyttöystäväni (nykyisen vaimoni) vain muutamaa kuukautta aiemmin kuin aloitin opiskeluni. Onnekseni hän jakoi kanssani halun nähdä maailmaa. Ensimmäinen yhteinen matkamme oli 10 päivän visiitti Portugalin Portoon. Matkakohteen valinnassa kriteereinä olivat lämmin sää ja suhteellisen lyhyt lentomatka. Matka sisälsi myös pysähdyksen Saksan Frankfurtissa, jossa meillä oli hääsviitti poreammeen kera (vaikkemme vielä naimisissa ollutkaan :)).

Vaihto-oppilaana Koreassa

Kesällä 2011 halusin saada opiskeluilleni lisämaustetta. Tuolloin päätin, että lähtisin vaihto-oppilaaksi keväällä 2012. Mielessäni oli vain yksi paikka, johon haluaisin lähteä – rapakon toiselle puolelle Amerikkaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä jo vaihto-oppilashakemukseen piti laittaa varmuuden vuoksi toinen vaihtoehto, mikäli ensimmäiseen valintaan ei olisi jostain syystä mahdollista päästä. Tämä tapahtuikin omalle kohdalleni. Lopulta pääsin vaihto-oppilaaksi Sungkyunkwanin yliopistoon Etelä-Koreaan.

Sungkyunkwan University

Sungkyunkwanin yliopiston baseball-takki

Keväällä 2012 aloitin neljän kuukauden mittaisen opiskelujakson yliopistossa Soulissa. Vaikka alunperin halusin päästä vaihto-oppilaaksi mahdollisuuksien maahan Yhdysvaltoihin, tarjosi Soul yhtenä maailman suurista metropoleista kaikkea taivaan ja maan väliltä. Soulissa esikaupunkialueet mukaan lukien asuu noin 24 miljoonaa ihmistä, eli noin puolet koko maan asukasmäärästä, 50 miljoonasta. Tämä on hämmästyttävää, sillä Etelä-Korea on pieni maa – vain noin 100 neliökilometrin kokoinen. Vertailun vuoksi Suomen pinta-ala on yli kolme kertaa suurempi , 337 neliökilometriä.

Elämää Soulin sykkeessä

Opiskeluaikani Koreassa oli kaiken kaikkiaan uskomattoman hieno kokemus. Sain kokea myös ensimmäistä kertaa sen, miltä itse asuminen ja arki tuntuu Suomen ulkopuolella. Koulua oli keskimäärin 10 tuntia viikossa, joka mahdollisti tarpeeksi suuren määrän aikaan itse kaupungin tutkimiseen ja sen sykkeeseen. Vaihto-oppilasaikanani sain hienoja ystäviä useista eri maista, kuten Saksasta, Kolumbiasta ja Japanista unohtamatta tietenkään korealaisia.
Etelä-Korea on erittäin tunnettu juhlimiskulttuuristaan, jota me vaihtarit auliisti myös hyödynsimme.

Seoul, South Korea

Korean näkymiä

Koreassa oloaikana ehdin jo melkein unohtaa palavan haluni päästä Yhdysvaltoihin, kunnes eräs lapsuuden ystävistäni kertoi menevänsä naimisiin amerikkalaisen naisen kanssa. Häät pidettäisiin tulevana kesänä vuonna 2012 Kansas Cityssä. Nyt minulla siis ilmestyi upea mahdollisuus päästä tutkimaan tätä kuuluisaa mahdollisuuksien maata.

Ystäväni häät ja Amerikan matka

Vaihto-oppilasaikani loputtua lensin Los Angelesiin. Lentomatka välillä (Soul – Guangzhou – Los Angeles) kesti huimat 16 tuntia. Matkan kohokohtana olisi tietenkin ystäväni häät, mutta samalla päättyisivät myös kaksi muuta odotusta. Näkisin rakkaan tyttöystäväni neljän kuukauden eron jälkeen sekä astuisin ensimmäistä kertaa Amerikan mantereelle. Saavuin LA:han muutamaa päivää tyttöystävääni ennen, joten minun oli määrä noutaa hänet vuokra-autolla lentokentältä. Ihan mutkattomasti ei romanttinen jälleennäkeminen kuitenkaan mennyt. Olin häntä odottelemassa väärässä terminaalissa, joten vasta muutaman tekstiviestin sekä puhelinsoiton jälkeen yhteinen Amerikan matkamme saattoi alkaa.

Grand Canyon, USA

Grand Canyonin visiitti kesällä 2012

Olimme reissussa nelisen viikkoa, jonka aikana oli tarkoitus vierailla häiden lisäksi Los Angelesissa, Las Vegasissa sekä New Yorkissa. Kuukausi Amerikassa on kuitenkin liian lyhyt aika, huomioon ottaen sen, kuinka paljon nähtävää ja koettavaa kyseisessä maassa on. Suomeen saavuttuamme päätimme melkein siltä istumalta, että palaisimme vielä jonain päivänä takaisin. Nyt matkastamme sinne onkin vierähtänyt jo neljä vuotta mutta ajatuksenamme on kuitenkin mennä jonain päivänä sinne takaisin pidemmäksikin aikaa?

Tästäkö se kaikki alkaa vai alkaako sittenkään?

Mui Ne, Vietnam

Mui Ne Beach, Vietnam

Valmistuin ammattikorkeakoulusta jouluna 2013. Nyt oli vuorossa alkaa työstämään omaa yritystäni siihen pisteeseen, että meidän paikkariippumaton elämäntyylimme olisi mahdollista. Maailmassa on kuitenkin niin paljon paikkoja nähtäväksi ja siihen menikin vain noin neljä kuukautta että varasin lentoliput Vietnamiin ja uusi skouttausreissuni oli valmis alkamaan. Haluan joka tapauksessa sellaista, että matkustelu olisi osa elämäntapaani eikä vain vuotuinen pakomatka oravanpyörästä. Tätä unelmaa kohti minun oli kuljettava.

Angkor Wat, Cambodia

Munkit ihmettelemässä Angkor Watin temppelillä, Kambodzassa

Vuoden 2014 alussa halusin tutkia mahdollisuutta siitä, millaista roolia Kaakkois-Aasia näyttelisi unelmani tavoittelussa. Tyttöystäväni lähti tuolloin reissuun minua aikaisemmin ja suunnitelmanani oli tulla hänen perässään. Yhdessä matkasimmekin Kambodzan Siem Reapiin, jossa näimme häkellyttävän Angkor Watin. Pysähdyimme myös pääkaupungissa Phnom Penhissä sekä nautimme etelän rannoista Sihanoukvillessä ja Koh Rongin saarella. Kambodzan jälkeen lensimme Malesiaan, jossa kävimme katsomassa F1-osakilpailua.

Matkamme läheni loppuaan ja palasimmekin takaisin Suomeen. Halusin antaa viimeisen oljenkorteni Suomelle ja sinne asettumiselle, joten asuimme vuoden verran pääkaupunkiseudulla Kauniaisissa. Asiat eivät kuitenkaan tuottaneet tarvittavaa lopputulemaa, joten olimme valmiita kääntämään uuden lehden elämässämme.

Avioituminen

Tyttöystäväni kanssa kihlauduin Amerikan matkamme aikana. Hetken ajattelimme myös niin, että pitäisikö hoitaa häät myös Elvis-tyylisesti pois alta… Taisin olla sittenkin liian perinteinen siihen ja päätimme pitää melkein perinteisemmän puolen häät. Olin pyytänyt myös tyttöystäväni isältä hyväksyntää perinteiden mukaisesti. Pelasin kuitenkin varman päälle tehdessäni pyynnön postikortitse, ja koska vastausta ei tullut se oli varmastikin myönteinen – niinhän se sanonta menee, että vaikeneminen on myöntymisen merkki.

Mikko Subi, Starbucks

”Starbucks-nimemme”

Pienehköt ja intiimit häämme pidettiin elokuussa 2015. Virallisuudet eli itse vihkiminen oli hoidettu päivää aikaisemmin maistraatissa, joten hääpäivä oli vain juhlimista varten. Häiden paras lopputulema olikin se, että pääsimme lähtemään yhteiselle pitkälle häämatkalle talvea pakoon.

Siitä matkasta voit lukea lisää seuraavasta postauksesta – osasta numero kaksi.

Nopea Vilkaisu Siihen, Mistä Kaikki Alkoi – Osa Kaksi
Saanko esitellä itseni?