Miten paeta vetistä Pi Mai – juhlintaa Laosin Paksessa?

Saavuimme Pakseen juuri Pi Mai – juhlinnan alkajaiksi 4000 Islands – saaristolta vene + bussi – yhdistelmän kuljettamina kello 15 aikaan. Ensitöiksemme meidän piti löytää kaupungista vapaana oleva majapaikka. Kuten aiemmin on tullutkin monasti mainittua, hinnat tuntuvat puolittuvan Laosissa kysyessäsi hintaa suoraan tiskiltä nettivarauksen sijaan.

Koska eräs Paksen suosituimmista majataloista oli uuden vuoden juhlijoiden toimesta täynnä, jouduimme tyytymään seinänaapurin tarjoamaan hieman kalliimpaan vaihtoehtoon. Samaan aikaan kun ihmiset olivat valmiina aloittamaan toistensa kastamisen pääkadun varrella, päätimme mennä lounastamaan läheisen intialaisen ravintolan antimia. Ravintolan terassilta oli mukavaa seurata paikallisten litimärkää iloa, vaikka toki saimme vedestä oman osamme.

Pi Mai – juhlinnalla on merkittävä osa koko Laosin elämäntapaa katsottuna. Ihmiset jokaisesta ikäpolvesta ottavat osaa pitkän viikonlopun viettämiseen. Neljän päivän juhlintaan sisältyvät veden ämpärillä heittäminen tai ampumiseen letkulla, Beer Lao – oluen koko päivän kestävä kittaaminen sekä musiikin ylikova huudattaminen megakaiuttimien avulla. Vaikkakin olimme hyvin tyytyväisiä saadaksemme nähdä ainakin yhden päivän ajan Pi Mai – juhlimista, päätimme paeta, paikallisten mukaan seuraavana päivänä vain yltyvää, tapahtumaa toisaalle.

Pi Mai – juhlinnan pakeneminen Wat Phou – temppelin suojaan

Yhden Paksessa vietetyn Pi Mai – juhlintaillan jälkeen päätimme siis vuokrata skootterin heti perjantaiaamusta. Suunnitelmanamme oli ajaa noin 30 kilometrin matka etelää kohden Wat Phou – temppeliin Champasak – kylän lähistöllä. Uuden vuoden juhlimisesta johtuen lähes kaikki kaupungin vuokrauspisteet olivat kuitenkin kiinni. Onneksi eräs ranskalaismies oli poikkeus sääntöön ja saimme täten kulkupelin itsellemme.

Wat Phou on siis yli 700 vuotta vanha Khmer – ajan temppelialue Phu Kao – vuoren kupeessa. Temppeli on jopa vanhempi kuin kaikkien tuntema Angkor Wat.

Lähdimme ajamaan kohti temppeliä mukavan viileähkön sään vallitessa tyhjyyttä ammottavasta Paksen kaupungista. Kaikki merkit kuitenkin viittasivat siihen, että tulossa olisi jälleen kerran paahtavan kuuma iltapäivä. Vietimme yhteensä muutaman tunnin ajan Wat Phoun historiallisella alueella kavuten mm. 500 askelmaa vuoren rinnettä ylös itse temppeliin. Rinteeltä sai napattua todella upeita kuvia muinaisen kylän alueelta.

Kun olimme aloittelemassa paluumatkaamme iltapäivän kuumimpien tuntien aikana, sää teki yhtäkkiä täyskäännöksen. Tuuli yltyi lähes tyynestä ujelluksesta myrskylukemiin tuoden mukanaan voimakkaita sateita. Samalla rauhallinen moporetkemme muuttui selviytymishaasteeksi luonnon voimia vastaan.

Kuin ihmeen kaupalla onnistuimme ajelemaan kävelyvauhtia takaisin kaupunkiin. Poissa ollessamme jälleen käynnistynyttä Pi Mai – juhlintaa myrskykeli ei haitannut yhtään. Vaikka kuinka luulimme selviytyneemme pahemmilta juhlimisilta, saimme vettä niskaamme lukemattomia kertoja majatalolle ajelessamme. Toki matkalla ollut kaatosade oli vaimentanut pahimmat kastumispelot osaltamme pois…

Illan aikana uudeksi haasteeksi Paksessa osoittautui avoinna olevan ravintolan löytäminen. Nähdessämme yhden kappaleen avoinna olevia ravitsemusliikkeitä meidän oli pakko ahtautua sinne sisään. Vapaan pöydän saaminen osoittautui haastavaksi kaikkien kaupungin turistien ollessa siellä samanaikaisesti.

Paahtavan kuuman Laosin taaksejättäminen neljän viikon jälkeen

Pi Mai in Pakse had its power on Saturday morning, too. We needed to book a bus journey across the Thai border. All the usual Lao travel agencies along the main street were closed. The nice, motorbike renting Frenchman saved us again by being open (even though he appeared to be very much in hangover).

Saimme kokea Pi Mai – juhlinnan viimeisen vaikutuksen vielä lauantaiaamuna, kun olimme varaamassa bussia Thaimaan puolelle. Tuttuun tapaan kaikki paikalliset matkanjärjestäjät olivat juhlimassa. Onneksi sama ranskalainen mopon vuokraaja oli jälleen paikalla (vaikkakin hyvin krapulaisen oloisena) ja järjesti meille liput iltapäivän bussiin.

We managed to get ourselves into the 3.30 pm bus from Pakse to Ubon Ratchathani. The plan is to go all the way to Bangkok. Having said that, the Thai version of Pi Mai, Songkran, might put some barriers ahead of the plan. From the next blog post, you will find out how our border crossing from Laos to Thailand went.

Onnistuimme siis järjestämään itsemme puoli neljän bussiin Paksesta Ubon Ratchathaniin, Thaimaahan. Olimme aikeissa matkata Ubon Ratchathanista aina Bangkokiin saakka, mutta Thai-versio Pi Mai – juhlinnasta, Songkran, saattaa laittaa joitakin mutkia suunnitelmaamme.

Löydät vastauksen suunnitelmamme onnistuvuuden suhteen kuin myös rajan ylityksen osalta seuraavasta blogipostauksestamme.